Sukututkimuksesi edistyessä saatat kohdata hämmentäviä kaksinkertaisia päivämääriä tai ristiriidan kahden eri kalenterijärjestelmän välillä. Näitä hämmentäviä päivämääriä esiintyy monissa Euroopan maissa ja myös muualla maailmassa. Ne ovat peräisin historiallisesta muutoksesta Juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin ja myöhemmistä 1500-luvulla alkaneista muutoksista kalenteriin. Esivanhempiesi alkuperästä riippuen on myös mahdollista, että huomaat kalenterijärjestelmän, joka on täysin erilainen kuin nykyään yleisesti Länsi-Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä monissa muissa maissa käytettävät kalenterit.
Saatat löytää ristiriitaisia päivämääriä sisältäviä historiallisia tietoja ja tietoja, joiden päivämäärät ovat mahdottomia; esimerkiksi vanhempiensa kuoleman jälkeen syntyneitä lapsia. Monilla suurista sukututkimuksen verkkosivustoista on nyt ominaisuuksia, jotka varoittavat ristiriitaisista päivämääristä. Esimerkiksi MyHeritage.comissa on tarkistusjärjestelmä nimeltä “puun johdonmukaisuuden tarkastin”, joka ilmoittaa monista erityyppisistä virheistä, mm. ristiriitaisista päivämääristä. Suurin osa näistä ongelmista voidaan ratkaista tarkastelemalla huolellisesti sukupuusi päivämääriä, mutta osa voi johtua kalenterimuutoksista tai erilaisista kalenterijärjestelmistä ja vaatia päivämäärien säätöä.
Sukututkijan on tärkeää tallentaa päivämäärät sellaisina kuin ne olivat tapahtuman aikaan. Kun vastaan tulee toista kalenterijärjestelmää käyttävä päivämäärä, jota emme tunne, meidän on aina tallennettava päivämäärä sellaisenaan ja, jos mahdollista, muunnettava päivämäärä maan nykyiseen kalenterijärjestelmään sopivaksi. Päivämäärän tietolähde on kuitenkin mainittava aina ja liitettävä mahdollisuuksien mukaan kopio tiedosta tai linkki digitaalikuvaan, jotta myöhemmät tutkijat voivat tarkistaa muunnoksen ja tarkastella lähdetietoa.
Maailmassa on ollut käytössä satoja erilaisia kalenterijärjestelmiä. Kaikki kalenterit jakautuvat neljään eri tyyppiin:
- Lunisolar (aurinko ja kuu)
- Solar (vain aurinko)
- Lunar (vain kuu)
- Seasonal (perustuu luonnon tarkkailuun)
Mitä kauemmas ajassa taaksepäin etenet sukututkimuksessa, sitä todennäköisemmin törmäät toiseen kalenterijärjestelmään. Tässä muutama esimerkki kalenterijärjestelmistä, jotka saatat löytää.
Juliaanisen/Gregoriaanisen kalenterin muutokset
Gregoriaaninen kalenteri on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla. Gregoriaanisessa ajanlaskussa 400 vuotta sisältää siis 97 karkausvuotta (eli vuotta, jossa on karkauspäivä), ei sataa, kuten juliaanisessa ajanlaskussa. Karkauspäivä on nykyisin helmikuun 29. päivä, mutta vielä 1990-luvulle asti karkauspäiväksi oli Ruotsissa ja Suomessa nimetty helmikuun 24. päivä.
Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Alankomaita ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat perässä lähivuosina. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia ja sen siirtomaat siirtyivät uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta.
Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisessa kalenterissa karkauspäivä pidetään joka neljäs vuosi, jolloin vuoden keskipituus on 365,25 päivää. Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422 päivää, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus on 365,2425 päivää, joten virhettä kertyy tuhannessa vuodessa vain noin 0,3 päivää.
Kalenteri yhtenäistää myös aiemmin käytettyjä kirjavia käytäntöjä: siinä vuosi vaihtuu 1. tammikuuta ja ajanlaskun alkupiste on munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskema Jeesuksen syntymä. Gregoriaaninen kalenteri jakautuu 12 epäsäännöllisen pituiseen kuukauteen.
Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri. Viikonpäivät siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esimerkiksi 20. toukokuuta oli vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai, vuonna 2008 tiistai, vuonna 2009 keskiviikko, vuonna 2010 torstai ja vuonna 2011 jälleen perjantai. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran.
Sukututkimuksen kannalta vielä monimutkaisempaa on, että maailman eri maat ja jopa maiden maakunnat tai piirit ottivat Gregoriaanisen kalenterin käyttöön eri vuosina . Gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön jo vuonna 1582 paavi Gregory XIII: n käskyllä, mutta jotkut maat ottivat kalenterin käyttöön vasta 1900-luvulla. Luettelon maista ja hyväksymispäivistä löydät Wikipediasta.
Lisää eri kalentereista sukututkimuksessa voit lukea MyHeritagen blogista.
Vallankumouskalenteri
Vallankumouskalenteri eli tasavaltalaiskalenteri (ransk. Calendrier républicain) oli käytössä Ranskan vallankumouksen jälkeen 24.10.1793 – 1.1.1806. Vallankumousajanlasku alkoi takautuvasti 22. syyskuuta 1792, Ranskan tasavallaksi julistamisen päivästä. Näin ollen vuoden ensimmäinen päivä sattui yhteen syyspäiväntasauksen kanssa. Vuodessa oli 12 30-päiväistä kuukautta, joista kukin jakautui tasan kolmeen kymmenpäiväiseen ”viikkoon” eli dekadiin (ransk. décade). Jokaisen dekadin viimeinen päivä, décadi, oli lepopäivä, joka sellaisena korvasi sunnuntain. Se, että säännöllinen vapaapäivä oli enää vain joka kymmenes, ei enää joka seitsemäs päivä, ymmärrettävästi herätti suuttumusta ranskalaisissa työläisissä. Aluksi kuukaudet ilmaistiin vain järjestysnumeroin, mutta sitten niille annettiin vuodenaikoja kuvanneet nimet. Sen sijaan että katolisella kirkolla oli tapana nimetä päivät pyhimysten mukaan, vallankumouskalenterissa päivät oli nimetty työkalujen, kasvien ja eläinten mukaan. Ylimääräiset viisi tai kuusi päivää lisättiin vuoden loppuun ja ne oli nimetty hyveiden mukaan. Ne olivat vapaapäiviä.
Kirkon vaatimuksesta sunnuntait palautettiin lepopäiviksi vuonna 1802. Napoleon poisti vallankumouskalenterin käytöstä vuonna 1806, ja Ranskassa palattiin gregoriaaniseen kalenteriin. Vallankumouskalenteria käytti lyhytaikaisesti vielä Pariisin kommuuni vuonna 1871.
Katolisen kirkon kirkkovuoteen perustuva kalenteri
Jos tutkit vanhoja katolisen kirkon aikakirjoja, esim. Espanjassa, Italiassa ja monissa Keski- ja Etelä-Amerikan maissa, saatat löytää päivämääriä, joita käytetty viittaamaan katolisen kirkon kirkkovuosikalenteriin. Kalenterin päivämäärät ovat kuitenkin erilaiset riippuen tietystä katolisesta perinteestä, jota noudatettiin tutkimuksesi kohteena olevassa maassa. Esimerkiksi itäinen ortodoksinen kirkko eroaa roomalaiskatolisesta kirkosta. Katso Wikipedian artikkeli aiheesta. Myös protestanttiset kirkot hyväksyivät osan katolisen liturgisen kalenterin tapahtumista.
Juutalainen kalenteri
Juutalainen kalenteri (הלוח העברי ha’luach ha’ivri) tai heprealainen kalenteri on juutalainen vuosikalenteri. Siinä on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. Juutalainen kalenteri on tyypillinen lunisolaarinen kalenteri, joka perustuu sekä auringon että kuun kiertoon ja muistuttaa tässä suhteessa esimerkiksi kiinalaista kalenteria. Tässä suhteessa se eroaa sekä puhtaasti kuunkiertoon perustuvasta islamilaisesta kalenterista että puhtaasti auringonkiertoon perustuvasta gregoriaanisesta kalenterista.
Juutalaisessa kalenterissa jokainen kuukausi on joko 29 tai 30 päivän pituinen, ja kuukauden alku sattuu aina uudenkuun aikaan tai lähelle sitä. Täten vuodessa on tavallisesti 353–355 päivää, mutta tietyin väliajoin vuoteen lisätään ylimääräinen kolmastoista kuukausi, jotta kalenterin kuukaudet aina pysyisivät suunnilleen samana vuodenaikana. Näin tehdään 19 vuotta kestävän Metonin jakson aikana seitsemän kertaa, jakson kolmantena, kuudentena, kahdeksantena, yhdentenätoista, neljäntenätoista, seitsemäntenätoista ja yhdeksäntenätoista vuotena.
Juutalaisen kalenterin vuosiluvut alkavat vuodesta 3761 eaa, jota on pidetty maailman luomisen ajankohtana. Kalenterin mukainen vuosi 5772 alkoi 28. syyskuuta 2011 ja loppui 16. syyskuuta 2012.
Perinteinen kiinalainen kalenteri
Kiinalaiset käyttävät ajan määrittelyyn useita eri menetelmiä. Aurinkokalenteri, kuukalenteri ja niiden yhdistäminen niin sanottuun jiazi-ajanlaskumenetelmään tuotti 10 000 vuoden kalenterin, joka on yhä käytössä länsimaisen gregoriaanisen kalenterin rinnalla.
Aurinkokalenteri perustuu maapallon kiertoon auringon ympäri tai kuten kiinalaiset sen näkivät, auringon kulkuun pitkin ”Keltaista polkua” eli ekliptikaa. Sen neljä kulmaa ovat talvipäivänseisaus, kevätpäiväntasaus, kesäpäivänseisaus ja syyspäiväntasaus. Näin saadut vuoden neljä osaa on jaettu kolmeen yhtä pitkää jaksoon ja tuloksena on 12 kuukautta.
Aurinkokalenterin kuukaudet on jaettu kahteen osaan. Kuun alkupuoli on jie 節 ja jälkipuoli qi 氣.
Aurinkojaksot (jieqi 節氣, kirjaimellisesti sään solmukohta) on edelleen jaettu kolmeen, n. viiden päivän mittaiseen osaan (hou 候). Vuodessa on 72 houta.
Teoriassa jokainen hou sisältää viisi päivää. Vuorokaudessa on 12 tuntia (shí 時). Viiden päivän jakso käsittää 60 shitä. Todellisuudessa se, että vuoden pituus on noin 365,25 päivää eikä 360 päivää, aiheuttaa sen, että jokainen aurinkokalenterin osa on hieman pidempi kuin teoreettinen ihanne.
Aurinkokalenteria on kutsuttu myös maanviljelijän kalenteriksi, koska se auttoi maanviljelijöitä ajoittamaan maatyöt.
Voit, omassa tutkimuksessasi kohdata myös muita tapoja tallentaa päivämääriä. Tyydytystä tuovaa on pystyä ”ratkaista koodi” ja löytää päivämäärä, jota voit käyttää tutkimuksessasi. Sukututkimus on jatkuvaa oppimista ja etsimistä.
