Kun teet MyHeritage DNA-testin tai lataat DNA-tietosi MyHeritageen, saat sekä etnisyysarvion että listauksen DNA-osumistasi. He ovat ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti sukulaisiasi (läheisiä tai kaukaisia), koska heidän ja sinun DNAssasi on merkittäviä yhtäläisyyksiä. Näet arvion sukulaisuussuhteesta itsesi ja sen toisen henkilön välillä. Arvio perustuu jakamanne DNAn määrään ja ominaisuuksiin.
Jos osumallasi on sukupuu, voit tarkastella sitä ja päästä selville siitä, kuinka olette sukua. Suosittelemme, että otat yhteyttä parhaimpiin DNA-osumiisi tietojen vaihtamisen merkeissä.
Kun kahdella anonyymillä DNA-näytteellä on sekvensseistä yhteisiä 50%, voi kyseessä olla veli, sisko, lapsi tai vanhempi. Joten aivan ensimmäiseksi se, mitä DNA voi kertoa jo tunnetuista sukulaisista on, oletteko todella sukua ajattelemallasi tavalla! Vastaavasti, DNA vertaaminen ennestään tuntemattomiin sukulaisiin, jotka jakavat merkittävän määrän yhteisiä segmenttejä, viittaa siihen, että olette sukulaisia. Erilaisten sukututkimustyökalujen käyttäminen voi auttaa sinua määrittelemään sukulaisuutesi laadun DNA-osumiesi kanssa.
Kahden ihmisen jakama yhteinen DNA voi viitata useampaan sukulaisuussuhteeseen. Esim. sekä vanhempi-lapsi- että sisarussuhteissa jaetun DNAn määrä on n. 50%, mutta yhdistämällä DNA-tiedot muihin saatavilla oleviin tietoihin voit rajata sukulaisuussuhteen todennäköisimpään. Aloita vertaamalla henkilöiden ikiä; jos ikäeroa on vähintään 30 vuotta, voit olettaa, että kyseessä on luultavammin vanhempi-lapsisuhde kuin sisarussuhde. Voit myös tutkia henkilöiden sukupuita, joista saattaa löytyä lisää johtolankoja.
Kuinka DNA-testaus voi kertoa minulle kaiken tämän?
Ihmisen DNA on pitkä sekvenssi, jossa on noin 3 miljardia perusparia. Kuitenkin 99,9% sekvenssistä on identtinen kaikille ihmisille. DNA-testit, kuten MyHeritage DNA, analysoivat DNA-sekvenssistä noin 700 000 vaihtelevaa paikkaa, joita kutsutaan SNP: eiksi. Vertaamalla tätä yksilön DNA-sekvenssinäytettä vertailusekvensseihin, jotka on luettu kokonaisuudessaan, voidaan päätellä lähes 33 miljoonaa emäsparia (tai tieteellisellä kielellä imputoida). Tätä sekvenssiä voidaan nyt verrata kaikkien muiden DNA-tietokannan sekvensseihin ja löytää ihmisiä, jotka jakavat merkittävän määrän DNAstaan: Nämä ovat DNA-osumiasi. Oletus on, että jos kaksi ihmistä jakaa merkittävän osan DNAta, se ei ole sattumaa (vaikka se voisi ollakin), vaan yhteinen DNA on peritty yhteiseltä esi-isältä, joka on välittänyt sen molemmille yksilöille.
Syntyperän perusteella identtiset segmentit (IBD) ovat DNAn osia, jotka ovat identtiset kahden tai useamman ihmisen välillä ja viittaavat siihen, että ne on peritty yhteiseltä esivanhemmalta eikä ole sattuma ja sen esivanhemman kautta nämä ihmiset ovat sukua toisilleen; mitä suurempi yhteisen DNAn määrä segmenteissä on, sitä läheisempää sukua kaksi henkilöä ovat toisilleen.
Läheisillä sukulaisilla on enemmän yhteistä DNAta kuin kaukaisemmilla sukulaisilla. Kahdella kaukaisella serkulla, jotka eivät ole koskaan tavanneet, mutta joilla on yhteinen esivanhempi, on tältä esivanhemmalta perittyä DNAta pieni määrä. Se on perusta DNA-testien käyttämiselle sellaisten sukulaisten etsintään, joiden olemassaolosta et muuten tietäisi.
Se, kuinka pitkä yhteinen DNA-sekvenssi on riippuu paljon siitä, kuinka monta sukupolvea sitten yhteinen esivanhempi eli. On tietysti mahdollista, että kahdella ihmisellä on yhteinen esivanhempi, mutta häneltä ei ole siirtynyt yhtään DNAta toiselle heistä. Se johtuu siitä, että jokaiselle seuraavalle sukupolvelle siirtyy aina vain vähemmän esivanhemman DNAta. Jossain vaiheessa sinun on mahdollista periä puolet äitisi DNAsta, jossa ei ole vähääkään siltä kaukaiselta esivanhemmalta. Se ei tarkoita, etteikö sinulla ja kaukaisella äidin puolen serkullasi olisi yhteistä esivanhempaa – teillä on! Mutta ette välttämättä ole toistenne DNA-osumina.
Seuraavista lähteistä saat lisätietoja siitä, miten DNA-mätsäys voi auttaa sinua löytämään uusia sukulaisia ja laajentamaan sukupuutasi:
Artikkeli: DNA-osumiesi tarkasteleminen MyHeritagessa, kirjoittanut Ziv Sorrek
Webinaari: Mitä teen sitten, kun saan DNA-tulokseni? Juha Vuorela
