Voitaisiin sanoa, että meissä kaikissa on pieni viikinki. Useiden satojen vuosien ajan pohjoisen miehet vaikuttivat melkein jokaiseen ympäröivään kulttuuriin. 1000 vuotta eteenpäin, ja Skandinavian mailla on edelleen merkittävä asema nykyaikaisessa sukututkimuksessa. Nykyään lähes 11 miljoonaa amerikkalaista kertoo olevansa Skandinaavista alkuperää. Skandinaviaan kuuluvat Tanska, Norja ja Ruotsi. Yhdessä Suomen, Islannin ja Färsaarten kanssa nämä alueet tunnetaan nimellä Pohjoismaat.
Koska niin monet meistä väittävät juuriensa olevan Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, on hyvä aika tutkia Skandinaavisia esivanhempiasi. Useat tahot digitalisoivat ja indeksoivat aktiivisesti näiden maiden väestötietoja. Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että Skandinaaviset verkkoresurssit ovat uskomattomia – mutta asiat ovat parantuneet isoin harppauksin viime vuosina, ja tulevaisuus näyttää vielä paremmalta. Kyllä, Tanska, Norja ja Ruotsi ovat kaikki erillisiä maita, mutta niiden historia ja kulttuurit ovat niin kietoutuneet toisiinsa, että niiden ryhmittely yhteen sukututkimuksessa yksinkertaistaa asioita.
Tärkein tietojen ryhmä Skandinaavisessa tutkimuksessa on kirkonkirjat. Haluaisin sanoa, että ne ovat sen selkäranka. Voit todella tehdä suurimman osan tutkimustasi käyttämällä vain näitä tietoja – en tarkoita, että muut lähteet pitäisi jättää huomioimatta, mutta ilman kirkonkirjoja, me olemme sukututkijoina hukassa.
Skandinaviassa oli viime aikoihin asti valtionkirkko – luterilainen kirkko. Siirtyminen katolilaisuudesta luterilaisuuteen tapahtui juuri ennen vuotta 1500, ja siitä lähtien valtio tuki kirkkoa. Tärkeintä on muistaa, että kirkko toimi hallituksen alaisena. Tämän vuoksi kirkko kirjasi valtiolliset väestötiedot.
Tämän tyyppisissä rekistereissä on 3 avaintietoa: kasteet, avioliitot ja hautaukset.
Kastetiedot
Kastetiedot dokumentoivat vastasyntyneen virallisen tuonnin kirkkoon kastetta varten. Se tapahtui tavallisesti muutaman viikon sisällä lapsen syntymästä. Jos pelättiin, että lapsi ei selviä siihen asti, annettiin hänelle varotoimenpiteenä hätäkaste kotona. Kastetiedoissa on aina kasteen päivämäärä, lapsen nimi ja vanhempien nimet (joskus vain isän nimi). Muita mahdollisesti tallennettuja tietoja ovat todistajien nimet, isän ammatti, sen tilan nimi, jossa perhe asui, ja lapsen tosiasiallinen syntymäaika. Jos syntymäaikaa ei ole, toimii kastepäivä erittäin hyvin korvaavana tietona sukututkimuksessasi.
Avioliittotiedot
Avioliittotiedot on voitu tallentaa kihlatustapahtumana, todellisena avioliiton solmimistietona tai molempina. Kaikissa tapauksissa on tallennettu morsiamen ja sulhasen täydellinen nimi. Saat tietää joko ensimmäisen kuulutuksen päivämäärän (päivä, jolloin kuulutus luettiin kirkossa) tai avioliiton solmimisen päivämäärän tai molemmat. Saat myös kahden takuumiehen nimet. Joskus on kirjattu sekä sulhasen että morsiamen isän nimet, ammatti ja kastepaikka jne. Avioliittotiedot sisältävät joskus niin paljon tietoja morsiamesta ja sulhasesta, että kastetietojen löytäminen käy hetkessä. Joskus näet vain kaksi nimeä, takuumiehet ja tapahtuman päivämäärän.
Hautaustiedot
Hautaustiedot ovat sisällöltään hyvin samanlaiset kastetietojen kanssa. Näet aina hautaamisen päivämäärän ja kuolleen nimen. Tyypillisesti mukana on ikä kuollessa. Monet tiedot sisältävät jonkin tyyppisen suhteen yhteisöön, kuten isän tai aviomiehen nimen, ammatin, maatilan nimen jne. Kuolinpäivä ja -syy voivat olla mukana. Aivan kuten kasteissa, jos kuolinpäivää ei ole tallennettu, toimii hautauspäivä hienosti lähteenä.
Hakujen tekeminen skandinaavisista tiedoista MyHeritagessa
MyHeritage sisältää kirkonkirjoja ja hakemistoja valituilta alueilta jokaisesta Skandinavian maasta. Näistä hakemistoista voit saada nopeasti osuman kirkonkirjoihin. Jos et löydä esivanhempaasi hakemistosta, niin älä oleta, ettei henkilö löydy tiedoista. Indeksointi on työn alla ja voi olla, että joudut selaamaan kuvia, jotta löydät esivanhempasi.
Itse etsin esi-isääni Peder Pederseniä MyHeritagen tanskalaisista kirkonkirjoista.
Haku löysi useita kiinnostavia osumia ja muutamaa klikkausta myöhemmin katselin kirkonkirjakuvia.
MyHeritage on indeksoinut osia myös Ruotsista ja Norjasta. Niitä ei ole linkitetty kuviin, sillä sopimukset tehdään kunkin maan kansallisarkistojen kanssa, mutta indeksoidut tiedot voivat olla avuksi haluamiesi tietojen löytämisessä. Kun etsin ruotsalaisten kasteita vuosilta 1611–1920, löysin tietoja Morassa asuneesta Jon Hanssonista.
MyHeritagessa olevat skandinaaviset kirkonkirjakokoelmat ja niihin liittyvät hakemistot ovat hieno työkalu sukututkijoille. Mahdollisuutta nopeaan potentiaalisten tietojen vilkaisuun tällä alueella ei ole aikaisemmin ollut olemassa. Kokeile hakuja jo tänään ja katso, mitä tietoja voit löytää suvustasi.
